Tässä blogikirjoituksessa keskityn suuriin linjoihin. Mihin harjoittelumme tähtää ja mihin se pohjaa? Ja saatan vastata myös kysymykseen, mihin ihmeeseen keskisuuri karateseura tarvitsee visiota, missiota ja strategiaa. Samalla yritän summeerata ajatukset kolmen ensimmäisen blogikirjoitukseni taustalta.
Kehun tässä kirjoituksessa aika paljon Honbua. Tarkoitus ei ole tehdä sitä kerskuen, vaan lämmöllä ja arvostaen. Miten kirjoitetussa tekstissä voi tehdä eron leuhkimisen ja nöyrän ylpeyden välille?
No, ehkä on syytä lähteä liikkeelle
Noina vuosikymmeninä karate oli suhteellisen suoraviivaista. Seurassa harjoiteltiin rinta rinnan kahta karaten alalajia, wadoryuta ja Finnkaratea. Jälkimmäinen tarkoittaa kilpakaratepohjaista yleiskaratea. Nämä kaksi alalajia osittain tukivat toisiaan ja osittain sotivat toisiaan vastaan. Ne olivat kuin osittain toisiinsa sulaneet yin ja yang. Valtaosa harjoittelijoista treenasi molempia, mutta osa harjoittelijoista keskittyi vain pelkkään yiniin tai pelkkään yangiin, vastaavasti kuin Star Warsin päätähdet keskittyvät voiman pimeään tai valoisaan puoleen.
Finnkaraten ja wadoryun ristiriita ei kuitenkaan ollut niin suuri, että se olisi haitannut treenaamista ja hauskanpitoa. Treenejä yhdistäviä elementtejä oli enemmän kuin niitä erottavia tekijöitä.
Tilanne alkoi kuitenkin vähitellen muuttua 90-luvun puolivälissä. Koska Honbu on akateeminen karateseura, on luonnollista, että täällä on kokeiltu monia asioita ennen muita seuroja. Esim. paini- ja potkunyrkkeilytekniikoita on Honbussa harjoiteltu jo parikymmentä vuotta, itsepuolustus- ja mma-tekniikoita muutaman vuoden vähemmän. Osa uusista asioista on vähitellen siirtynyt myöhemmin myös karaten valtavirtaan, mutta on paljon asioita, joita ei ainakaan vielä ole hyväksytty suureen karateperheeseen.
Harjoittelun monipuolistuminen oli rikkaus, mutta se toi mukanaan kasvaneen hajaannuksen treenien sisällöissä. Parhaimmillaan samalla treenivuorolla opetettiin joka toinen kerta kilpakaratea ja joka toinen kerta bjj:tä.
Hajaannuksen keskellä tuli tarpeen määrittää
Tavoitteiden saavuttamiseen on vaikuttanut eniten kaksikyttyräisen kamelin malli: Honbulla on ollut energiavarastot kahdessa kyttyrässä, joiden avulla koko seura on jaksanut taivaltaa erämaan halki keitaalle. Nämä kyttyrät ovat olleet yhteisö ja sisältö.
Honbun sipulimainen yhteisö koostuu kolmesta kerroksesta:
Honbun markkinoinnin tehtävä on tuottaa riittävä määrä ihmisiä ulkokehälle. Honbun vuoden kestävän peruskurssin päätehtävä on saada mahdollisimman moni kurssilainen jäämään Honbuun! Huomatkaa siis, että kurssimme tavoite on yhteisön kasvattamisessa, ei karatesisällössä. Tietysti sisältökin on tärkeä, siitä hetken kuluttua enemmän. Peruskurssin tavoite on kuitenkin saada Honbuun harrastajia ja karatekoja. Tässä onnistutaan varsin hyvin, ja melkein joka kurssilta on saatu harjoittelijoita myös jopa suoraan karateyhteisön ytimeen.
Ja sitten siihen kamelimme toiseen kyttyrään, sisältöön. Se on kohdillaan. Monet honbulaiset eivät ehkä tule ajatelleeksi, kuinka korkealaatuista kamaa treeneissämme harjoitellaan. Väitän, että sisältömielessä olemme tällä hetkellä Suomen ykköskarateseura. Lisäksi uskon, että maailman mittaluokassakin olemme top 10:ssä.
Ymmärrän, että äskeiset väitteet kuulostavat ylimielisiltä. Sanon ne kuitenkin neutraalisti, en kehuskellen. Olen aidosti tätä mieltä.
Nykyiseen malliin on päädytty monen yrityksen ja erehdyksen kautta. Gulliverin harharetket ovat takana. Osa pitkän linjan honbulaisista saa edelleen näppylöitä sanasta "linjakeskustelu". On kuitenkin hieno juttu, että olemme kartuttaneet ymmärrystämme erilaisilla poluilla, ottaneet opiksemme ja päätyneet nykyiseen.
Keskeiset tekijät nykyisessä sisällössä ovat Patrick McCarthyn kehittämä Koryu Uchinadi sekä Ante Brännbackan sen päälle kehittämä jatkokertomus. Molemmat henkilöt ovat tehneet karatemaailmaa mullistavaa työtä: McCarthy on kerännyt valtavan määrän tietoa karaten historiasta ja Ante puolestaan on kasannut tämän tiedon päälle järjestelmällisen ja kattavan kamppailusysteemin (Project 16). Honbun sisällön muuttumisen kannalta Koryu Uchinadi oli mahdollistaja, jonka Anten versio viimeisteli.
Yksi Koryu Uchinadin keskeisistä arvoista on jatkuva kehittyminen ja kehittäminen. Näin asiasta sanotaan tyylin kotisivuilla:
See continual change as an inevitable part of tradition, rather than as a perceived threat. Tradition should inspire innovation, not limit it.
Tämä voisi olla vain mainoslause ja sanahelinää, mutta KU-piireissä tätä on noudatettu ja tullaan noudattamaan, huolimatta siitä, että jatkuvan kehittymisen tie ei ole aina helppo. Oppimista tapahtuu monesti menemällä ensin metsään.
Anten päivitykset Suomen KU-vyökoevaatimuksiin ovat mahdollistaneet sen, että olemme voineet kasata samaan pakettiin parhaat kokemuksemme aiemmilta vuosilta. Mukaan ovat mahtuneet highlightit niin Finnkaratesta, nyrkkeilystä, potkunyrkkeilystä, painista, itsepuolustuksesta kuin mma-tekniikoista. Jopa wadoryun kirsikat on poimittu heidän kakustaan.
Tämä on myös se syy, miksi olen aloittanut blogini trilogialla Suomen KU-vaatimuksista ja niiden toteutuksesta Honbussa (harjoituskortit ja -jaksot). Honbu-kamelin sisältökyttyrä koostuu pääosin juuri niistä.
Lopuksi on tullut aika asettaa
Onko uusi visio realistinen? Ehkä on, ehkä ei. Aiempi visiokin tuntui alunperin kaukaiselta, mutta nyt se on pääosin saavutettu. Uskon että uusi visio voidaan saavuttaa, koska Honbu on jo nyt maailman kehittyneimmän karatetyylisuunnan dynaamisimman haaran aktiivisin seura :) :) :)
Ja loppujen lopuksi sillä ei oikeastaan ole väliä, vaikka visiota ei saavutettaisikaan. Tärkeämpää on se, että lähdetään kulkemaan jotain järkevää päämäärää kohti. Matkalla opitaan ja kehitytään, erehdytään ja onnistutaan. Muutetaan suuntaa, harhaillaan pimeässä, saavutaan eri paikkaan kuin mihin tähdättiin. Levätään ja lähdetään uudelleen liikkeelle. Kuljetaan pitkin karatetietä.
Ja muistetaan treenata ja pitää hauskaa!!
Kehun tässä kirjoituksessa aika paljon Honbua. Tarkoitus ei ole tehdä sitä kerskuen, vaan lämmöllä ja arvostaen. Miten kirjoitetussa tekstissä voi tehdä eron leuhkimisen ja nöyrän ylpeyden välille?
No, ehkä on syytä lähteä liikkeelle
historian havinasta
1980- ja 90-luvuilla Honbussa ei ollut sen kummempaa visiota kuin että treenataan ja pidetään hauskaa! Tästä kannattaa edelleen pitää kiinni, nämä ovat myös nyky-Honbun keskeisiä arvoja.Noina vuosikymmeninä karate oli suhteellisen suoraviivaista. Seurassa harjoiteltiin rinta rinnan kahta karaten alalajia, wadoryuta ja Finnkaratea. Jälkimmäinen tarkoittaa kilpakaratepohjaista yleiskaratea. Nämä kaksi alalajia osittain tukivat toisiaan ja osittain sotivat toisiaan vastaan. Ne olivat kuin osittain toisiinsa sulaneet yin ja yang. Valtaosa harjoittelijoista treenasi molempia, mutta osa harjoittelijoista keskittyi vain pelkkään yiniin tai pelkkään yangiin, vastaavasti kuin Star Warsin päätähdet keskittyvät voiman pimeään tai valoisaan puoleen.
Finnkaraten ja wadoryun ristiriita ei kuitenkaan ollut niin suuri, että se olisi haitannut treenaamista ja hauskanpitoa. Treenejä yhdistäviä elementtejä oli enemmän kuin niitä erottavia tekijöitä.
Tilanne alkoi kuitenkin vähitellen muuttua 90-luvun puolivälissä. Koska Honbu on akateeminen karateseura, on luonnollista, että täällä on kokeiltu monia asioita ennen muita seuroja. Esim. paini- ja potkunyrkkeilytekniikoita on Honbussa harjoiteltu jo parikymmentä vuotta, itsepuolustus- ja mma-tekniikoita muutaman vuoden vähemmän. Osa uusista asioista on vähitellen siirtynyt myöhemmin myös karaten valtavirtaan, mutta on paljon asioita, joita ei ainakaan vielä ole hyväksytty suureen karateperheeseen.
Harjoittelun monipuolistuminen oli rikkaus, mutta se toi mukanaan kasvaneen hajaannuksen treenien sisällöissä. Parhaimmillaan samalla treenivuorolla opetettiin joka toinen kerta kilpakaratea ja joka toinen kerta bjj:tä.
Hajaannuksen keskellä tuli tarpeen määrittää
Honbun visio 1.0
Noin vuonna 2005 Honbussa visioitiin yhteisöllisestä seurasta, jossa voi kehittyä karatekana ja jonka treeneissä käy paljon porukkaa. Silloin päädyttiin tällaiseen visioon:- Honbu on yhteisöllinen karateseura
- Honbu on yhteisö, jossa harrastetaan sosiaalista kamppailuliikuntaa
- Seuran toiminta tähtää yhteisöllisyyden muodostamiseen ja vahvistamiseen
- Harjoituksissa edistetään yhteisöllisyyttä treeneihin sopivalla tavalla
- Treeneissä käy paljon harjoittelijoita
- Tavoitteena on, että kauden aikana keskiarvo harjoituksissa on 20 harjoittelijaa/treeni
- Harjoitusten treenaajamääriä nostetaan lisäämällä harrastajien treeniaktiivisuutta ja kasvattamalla jäsenmäärää
- Yhteistyömahdollisuudet muiden seurojen kanssa selvitetään
- Harjoitusten sisältö noudattaa sovittua linjaa
- Harjoitukset tarjoavat mahdollisuuden kehittyä
- Tarkoitus on edistää jäsenten karate- ja itsepuolustustaitoa
- Harjoitukset ovat sopusoinnussa yhteisöllisyyden ja aktiivisuuden noston kanssa
Tavoitteiden saavuttamiseen on vaikuttanut eniten kaksikyttyräisen kamelin malli: Honbulla on ollut energiavarastot kahdessa kyttyrässä, joiden avulla koko seura on jaksanut taivaltaa erämaan halki keitaalle. Nämä kyttyrät ovat olleet yhteisö ja sisältö.Yhteisö
Honbuun on kehittynyt monikerroksinen yhteisö, joka toimii nykyään itse itseään ruokkivana positiivisena kehänä. Yhteisö ei ole syntynyt pelkästään itsestään, vaan se on hyvän tuurin lisäksi vaatinut myös aktiivisia ponnisteluja. Yhteisön syntymiseen ovat vaikuttaneet monet henkilöt, mutta keskeisimmässä roolissa on ollut karavaanimme kärkinainen Aura. Ms. Honbu.Honbun sipulimainen yhteisö koostuu kolmesta kerroksesta:
- Ulkokuorella ovat harrastajat. He käyvät treeneissä kerran viikossa, osallistuvat tapahtumiin kerran vuodessa ja leireille kerran-kaksi karateurallaan. Sillä ei ole väliä vaikka treenaaminen ei olekaan sitoutunutta: harrastajat kuuluvat tärkeänä palasena Honbu-yhteisöön! Harrastuksessa kuuluu olla harrastajia :) [sivuhuomautus: harrastus on hauska sana, kun sitä alkaa hartaasti miettiä]
- Keskikerroksessa ovat karatekat. He treenaavat säännöllisesti ja käyvät epäsäännöllisesti leireillä ja Mr. Donissa. Osa karatekoista piipahtaa seuran hallituksessa tai ohjaajana. Karateseura tarvitsee karatekoja!
- Yhteisösipulin ytimessä ovat elämäntapaintiaanit. Heidät tunnistaa siitä, että samat naamat tuntuvat näkyvän joka paikassa: treeneissä, treenikaljoilla, leireillä, vuosijuhlissa ja hallituksessa. Ja bileissä. Missä tapahtuu, siellä he vilahtavat. He ovat seuran moottori.
Honbun markkinoinnin tehtävä on tuottaa riittävä määrä ihmisiä ulkokehälle. Honbun vuoden kestävän peruskurssin päätehtävä on saada mahdollisimman moni kurssilainen jäämään Honbuun! Huomatkaa siis, että kurssimme tavoite on yhteisön kasvattamisessa, ei karatesisällössä. Tietysti sisältökin on tärkeä, siitä hetken kuluttua enemmän. Peruskurssin tavoite on kuitenkin saada Honbuun harrastajia ja karatekoja. Tässä onnistutaan varsin hyvin, ja melkein joka kurssilta on saatu harjoittelijoita myös jopa suoraan karateyhteisön ytimeen.
Sisältö
Ymmärrän, että äskeiset väitteet kuulostavat ylimielisiltä. Sanon ne kuitenkin neutraalisti, en kehuskellen. Olen aidosti tätä mieltä.
Nykyiseen malliin on päädytty monen yrityksen ja erehdyksen kautta. Gulliverin harharetket ovat takana. Osa pitkän linjan honbulaisista saa edelleen näppylöitä sanasta "linjakeskustelu". On kuitenkin hieno juttu, että olemme kartuttaneet ymmärrystämme erilaisilla poluilla, ottaneet opiksemme ja päätyneet nykyiseen.
Keskeiset tekijät nykyisessä sisällössä ovat Patrick McCarthyn kehittämä Koryu Uchinadi sekä Ante Brännbackan sen päälle kehittämä jatkokertomus. Molemmat henkilöt ovat tehneet karatemaailmaa mullistavaa työtä: McCarthy on kerännyt valtavan määrän tietoa karaten historiasta ja Ante puolestaan on kasannut tämän tiedon päälle järjestelmällisen ja kattavan kamppailusysteemin (Project 16). Honbun sisällön muuttumisen kannalta Koryu Uchinadi oli mahdollistaja, jonka Anten versio viimeisteli.
Yksi Koryu Uchinadin keskeisistä arvoista on jatkuva kehittyminen ja kehittäminen. Näin asiasta sanotaan tyylin kotisivuilla:See continual change as an inevitable part of tradition, rather than as a perceived threat. Tradition should inspire innovation, not limit it.
Tämä voisi olla vain mainoslause ja sanahelinää, mutta KU-piireissä tätä on noudatettu ja tullaan noudattamaan, huolimatta siitä, että jatkuvan kehittymisen tie ei ole aina helppo. Oppimista tapahtuu monesti menemällä ensin metsään.
Anten päivitykset Suomen KU-vyökoevaatimuksiin ovat mahdollistaneet sen, että olemme voineet kasata samaan pakettiin parhaat kokemuksemme aiemmilta vuosilta. Mukaan ovat mahtuneet highlightit niin Finnkaratesta, nyrkkeilystä, potkunyrkkeilystä, painista, itsepuolustuksesta kuin mma-tekniikoista. Jopa wadoryun kirsikat on poimittu heidän kakustaan.
Tämä on myös se syy, miksi olen aloittanut blogini trilogialla Suomen KU-vaatimuksista ja niiden toteutuksesta Honbussa (harjoituskortit ja -jaksot). Honbu-kamelin sisältökyttyrä koostuu pääosin juuri niistä.
Lopuksi on tullut aika asettaa
Honbun visio 2.0
Itse uskon, että muutamassa vuodessa Honbu nousee ensin Suomen Koryu Uchinadi -keskukseksi ja muutamaa vuotta sen jälkeen Euroopan KU-päämajaksi. Sana "honbu" tarkoittaa päämajaa, joten ehkä jonain päivänä Honbusta tulee nimensä mukaisesti maailman Koryu Uchinadi Honbu. Mene tiedä.Onko uusi visio realistinen? Ehkä on, ehkä ei. Aiempi visiokin tuntui alunperin kaukaiselta, mutta nyt se on pääosin saavutettu. Uskon että uusi visio voidaan saavuttaa, koska Honbu on jo nyt maailman kehittyneimmän karatetyylisuunnan dynaamisimman haaran aktiivisin seura :) :) :)
Ja loppujen lopuksi sillä ei oikeastaan ole väliä, vaikka visiota ei saavutettaisikaan. Tärkeämpää on se, että lähdetään kulkemaan jotain järkevää päämäärää kohti. Matkalla opitaan ja kehitytään, erehdytään ja onnistutaan. Muutetaan suuntaa, harhaillaan pimeässä, saavutaan eri paikkaan kuin mihin tähdättiin. Levätään ja lähdetään uudelleen liikkeelle. Kuljetaan pitkin karatetietä.
Ja muistetaan treenata ja pitää hauskaa!!
Comments
Post a Comment