Jälkikirjoitus harjoituskortteihin

Harjoituskortit herättivät sen verran keskustelua livessä ja somessa, että tässä vielä kerta kiellon päälle. Eli trilogian neljäs osa, olkaa hyvä.

Kertaustreenit

Ihan ensimmäiseksi nimenvaihdos: tekniikkakokeita eli natsakokeita kutsutaan tästä lähin jakson kertaustreeneiksi! Se kuvaa kyseisen tilaisuuden luonnetta: tarkoitus on kerrata jakson aikana treenatut tekniikat intensiiviseen tahtiin läpi. Sivutuotteena voidaan myöntää merkintöjä harjoituskortteihin ja natsoja vöihin.

Tähän saakka kertaussessiot on vedetty hienosti. Tunnelma on ollut rento ja hyvä, mutta ei lepsu. Tässä mielessä vanhasta vyökoejäykistelystä on päästy huimasti eteenpäin. Pisteet siitä!

KU:n laajuus näkyy tekemisen tasossa. Ilmassa on hyviä ja huonoja merkkejä: on hienoa että Honbuun on kehittynyt all-around-pelaajia, joilta onnistuu kaikki eri osa-alueet (matto, ip, ottelut eri säänöillä, drillit, katat, jne.), mutta samaan aikaan tekeminen huonoimmillaan on laaja-alaisesti heikon ja keskinkertaisen välillä. Tuntuu että osa honbulaisista ei ole sillä tasolla lyönneissä ja potkuissa kuin karatekan kuuluisi olla. Osalle tekisi hyvää pikkaisen hidastaa tahtia vöiden, rastien ja natsojen tavoittelemisessa. Innostuminen myös perusasioista olisi tärkeää ja homma ei saisi mennä liiaksi vyön tai natsojen suorittamiseksi.

Uudessa systeemissä on paljon hyvää ja paljon viilattavaa. Homma hioutuu kuntoon ajan myötä pikkuhiljaa. Olennaista on treenit, treenaajat ja vetäjät, ei vyöt, natsat ja rastit. Vöiden, natsojen ja rastien suorittaminen ei saa mennä liian tosikkomaiseksi, koska stagan puristaminen ei ole koskaan hyvä.

Honbussa ei haluta joutua samaan jamaan kuin yliopistolla. Yliopistohan ei nykyään ensisijaisesti tuota osaamista, vaan tutkintoja ja niistä paloina kurssisuorituksia. Tämä on se mentaliteetti, johon opiskelijat ehdollistetaan. Pitää varoa etteivät harjoituskortit harhauta myös karatekoja tähän suuntaan.

Henkilön Pietari Saurama kuva.
Karatessa nimittäin osaamisella on merkitystä, ei vyön värillä. Kun on tuttu porukka, niin vyön väri on vain kätevä osviitta osaamisesta. Vyöt on ihan kivoja kannustimia, mutta jos liian vauhdilla yrittää juosta niiden perässä, unohtaa helposti nauttia matkasta. Ja se matka on lopulta se tärkein juttu. Kyllä ne vyöt ja natsat sitten tulee, kun on niiden aika. (Ja aina mieluummin hyvä vihreä kuin huono sininen!)

Mutta koska vöillä ja natsoilla ja harjoituskorteilla joka tapauksessa on merkitystä, ehkä on syytä sanoa muutama sananen niistäkin. Tai muutama ja muutama. Ymmärrätte kielikuvan.

Harjoituskortit

Harjoituskorttien varsinainen tavoite on kannustaa harjoittelijoita treenaamaan enemmän ja paremmalla laadulla sekä pysymään karaten parissa mahdollisimman pitkään. Harjoittelijoiden toivotaan samalla ottavan vastuuta omasta harjoittelustaan ja etenemisestään.

Ohjaajien kannalta keskeinen tavoite on helpottaa ohjaajien työtä. Harjoituskorttien avulla seurataan harjoitusmääriä, opittuja tekniikoita ja laadullista kehitystä. Mustavöisen ohjaajan allekirjoitus kortissa tarkoittaa sitä, että harjoitusmäärät, tekniikat ja laatu riittävät seuraavaan askeleeseen (eli natsaan tai vyökoelupaan).

Laatukriteerejä ei voi kovin helposti pukea sanoiksi, mutta alla jonkinlainen tiivistelmä aiheesta:
  1. Keltainen: Kokelas yrittää parhaansa ja tekniikat erottuvat toisistaan. Kokelas osaa harjoitella turvallisesti.
  2. Matkalla oranssiin/oranssi: Tekniikat ovat oikeaoppisia. Parityöskentely on turvallista ja tehokasta (tulee hiki!).
  3. Matkalla vihreään/vihreä: Tekniikat ovat oikeaoppisia ja vahvoja, eli voimantuotto toimii (erityisesti lantio ja jalat mukana liikkeessä). Vielä ei vaadita mitään hienosäätöistä kuten kaksoisravistusta tai pieniä avautumisia ja sulkeutumisia tekniikoiden välissä. Parityöskentely on turvallista ja tehokasta, myös puolivapaissa harjoitusmuodoissa.
  4. Matkalla siniseen/sininen: Ylläolevien lisäksi, kokelas kykenee myös nopeisiin ja teräviin suorituksiin. Parityöskentely on turvallista ja tehokasta, myös vapaissa harjoitusmuodoissa (sparri, paini, goshin jutsu).
  5. Matkalla ruskeaan/ruskea: Kuten sininen, mutta kokelas pystyy tekemään suoritukset vaihtelevissa olosuhteissa/paineen alla ilman että tekniikka hajoaa liikaa. Parityöskentely on turvallista ja tehokasta, ja tekniikka säilyy myös vapaissa harjoitusmuodoissa.
  6. Matkalla mustaan/musta: Ylläolevien lisäksi, vartalonkäytön hienomotorisempia juttuja, kuten kaksoisravistusta tai pieniä avautumisia ja sulkeutumisia tekniikoiden välissä, tyylisuunnan hienosäätöisiä tunnusmerkkejä jne. Kamppailuharjoittelu parin kanssa onnistuu kovallakin intensiteetillä niin että kontrolli säilyy.
Laadullisiin seikkoihin puututaan siinä vaiheessa kuin niitä ilmenee. Osa laadullisista seikoista voi olla sen verran vakavia, että ennen niiden paranemista ei voida välttämättä edetä natsoissa tai vöissä lainkaan (esim. kontrollin puute, olematon lantion käyttö, heikko toiminta harjoitusparina). Joissain tapauksissa voi olla jopa niin, että harjoituskortti on täynnä, mutta natsaa tai vyökoelupaa ei myönnetä ennenkuin tietyt kriteerit täyttyvät. Luonnollisesti nämä henkilökohtaiset kriteerit on kerrottava harjoittelijalle ja annettava tukea niiden parantamiseen!

Vyökokeet

Harjoituskorttien ideaa on pidetty hyvänä, jopa niin hyvänä, että jäljelle jää oikeastaan enää kysymys, että tarvitaanko vyökoetta ollenkaan, mikäli jokainen tekniikka on jo kuitattu ohjaajien toimesta? Ja ehkä jonain päivänä ei enää tarvita lainkaan vyökokeita. Siihen on kuitenkin matkaa. Se edellyttäisi, että oppilaiden käsitys omasta osaamisestaan = lähiopettajien käsitys osaamisesta = pääopettajan käsitys osaamisesta.

Ja onhan se hyvä, että oppilas joutuu välillä suoriutumaan paineen alla, kun kukaan näissä piireissä ei kilpaile eikä käy kokeilemassa oppejaan katutilanteissa (toivottavasti!). Toinen seikka on se, että vyökokeen pitää yleensä joku kokeneempi musta vyö, joka luultavasti näkee asioita, jotka ovat jääneet lähiohjaajilta huomaamatta. Näin ollen vyökoe on samalla palautetilaisuus.

Kun harjoittelija käy jakson kertaustreenissä tai vyökokeessa, hänen harjoituskorttinsa taakse merkitään seikat, joissa pitää tulla parannusta ennen seuraavaa natsaa tai vyötä. Parannusehdotukset kirjoitetaan siihen korttiin, jota harjoittelija käyttää kokeen jälkeen (uusi tai vanha kortti). Seuraavassa kertaustreenissä suoritusta verrataan näihin parannusehdotuksiin!

Ohjaajat eivät enää merkitse kaikkiin perustekniikan kohtiin rasteja, vaan sen sijaan he hyväksyvät kokonaisuuksia (esim. potkut ok, jne.). Korttien rakennetta muutetaan myöhemmin vastaamaan tätä käytäntöä, mutta nyt nämä merkitään kortteihin vapaasti. Harjoittelijat jatkavat entiseen tapaan, eli kirjaavat kaikkiin tekniikoihin rastin kun muistavat tekniikan ja toisen sitten kun mielestään osaavat sen.
Henkilön Aura Piha kuva.

Eteneminen vöissä

Kertauksena vielä miten edetään esim. sinisestä ruskeaan vyöhön:

Sinisen jälkeen suoritetaan sininen + 1 natsa. Siihen vaaditaan vähintään 40 treeniä, jotka pitää olla merkitty harjoituskorttiin. Natsan saa, kun kortissa on ainakin merkinnät keskeisimmissä tekniikoissa sekä mustavöisen ohjaajan merkintä siitä että natsa on myönnetty (ja samalla yleinen laatutaso tsekattu).

Samaan aikaan sinisen ja yhden natsan harjoituskortin kanssa voi olla täytettävänä rinnakkain toisen natsan kortti, riippuen siitä mitä jaksolla kulloinkin opetetaan. Molemmissa pitää olla 40 treeniä, keskeisimmät tekniikat ja ohjaajan puumerkki.

Ohjaajien ja harjoittelijoiden keskuudessa on ollut epäselvyyttä siitä, tarviiko harjoituskortin kaikissa kohdissa olla ohjaajan rasti. Ei tarvitse. Mitä enemmän rasteja, sen parempi, mutta jos taso on poikkeuksellisen hyvä, riittää että kortin keskeisissä kohdissa on ohjaajan puumerkki.

Huom! Yllä olevat ovat ehdottomia minimivaatimuksia. Suositus ruskeaan vyöhön on se, että tekniikkamerkintöjä olisi kattavasti ja treenitunteja kertyisi 130 tuntia kuhunkin sinisen natsaväliin (siis myös kahdesta natsasta ruskeaan vyöhön). Minimivaatimuksia käytetään silloin, kun tekninen kehitys on poikkeuksellisen nopeaa. Mitä lähempänä keskijakauman normaalikohtaa harjoittelija on, sitä enemmän mennään suositusten mukaan.

Entä millä edellytyksillä voi osallistua ruskean vyön kokeeseen? Minimivaatimukset varsinaiseen vyökokeeseen osallistumiselle ovat nämä:
  • vähintään 18 kuukautta sinisen vyön suorittamisesta
  • nykyisessä vyössä 2 natsaa (vyöarvoissa ei voi hyppiä, eli natsa --> kaksi natsaa --> vyö)
  • minimimäärä treenirasteja harjoituskortissa (ruskeassa min 40 edellisen natsan päälle)
  • perustekniikka kunnossa ja ohjaajan hyväksyntä harjoituskortin perustekniikkaosiossa
  • kortissa rastit vähintään kyseiseen vyöhön tulevissa uusissa sarjoissa sekä muissa vyön kannalta olennaisissa tekniikoissa
  • mustavöisen ohjaajan puolto vyökokeeseen
Treenataan ja nautitaan!!

Comments